Greyhound

Englanninvinttikoira eli greyhound on ikivanha brittiläinen rotu, joka on onnistunut säilyttämään olemuksensa lähes muuttumattomana jo tuhansia vuosia. Syynä tähän lienee ainoastaan greyhoundin käyttötarkoitus, joka on ollut - ja on nykyäänkin - pienriistan metsästys (ja tappaminen) avoimessa maastossa.

Greyhound on juoksija, minkä voi päätellä jo pelkästään rodun yleisvaikutelmasta: voimakasrakenteinen, lihaksikas, sopusuhtainen ja erittäin linjakas koira, jolla on syvä rintakehä ja terverakenteiset, pitkät raajat.

Greyhound, kuten muutkin vinttikoirat, on laukkatyyppinen koira. Ruumiinrakenteeltaan se on neliömäinen sekä joskus ovaalimainen. Selkä on joustava ja jousimainen sekä epätavallisen voimakas lihaksistoltaan: ojentajat mahdollistavat selän ojentumisen suurten laukkahyppyjen aikana.

Jyrkästi asettuneet etujalat vastaanottavat liikemassasta aiheutuvan tärähdyksen ja vievät laukka-liikkeen seuraavaan vaiheeseen. Vahvasti kulmautuneet eturaajat olisivat greyhoundilla suuri rasite, koska laukassa etujalat vastaanottavat suuren tärähdyksen ilman joustavaa rakennetta jalassa. Terävillä kulmauksilla tähän tarvittaisiin liian suuri lihasvoima, jotta jalan liike pysyisi kasassa. Suorista kulmauksista johtuu myös laukkatyyppisten koirien tanssahteleva käynti ja ravi. Laukkatyyppisen koiran lavat ovat jyrkemmät ja tiiviimmät kuin esimerkiksi ravaajatyyppisen. Tästä syystä liikkeen johtaminen seuraavaan ponnistusvaiheeseen on helpompaa. Jyrkkä lapa myös helpottaa pitkään kestävää kovavauhtista laukkaamista.

Kaikki tämän tyyppisessä koirassa on pitkää ja kapeaa - myöskään päänmuoto ei poikkea tästä kuvauksesta. Eikä miltään muulta rodulta löydy niin äärimmäisen kevyitä, pitkiä ja kovia luita ja niin voimakkaasti muodostunutta lihaksistoa koko ruumiissa, erityisesti selän ja vatsan, mutta myös kaulan ja raajojen alueella. (LIITE1)

Useimmilla roduilla välikämmen on hieman viisto maahan nähden. On erittäin vaikeaa arvioida ranteen tarkkaa kulmaa, mutta yleensä laukkatyyppisen koiran ranteen kulma on 80-85 (ravityyppisellä 70-75 ). Välikämmenen pitäisi olla edestä katsottuna suoraan kyynärvarren alapuolella, jotta rasitus jakautuisi tasaisesti. Sivulta välikämmenen tulisi olla hieman viisto. Jos välikämmen on erittäin viistosti maahan nähden, rannetta kutsutaan löysäksi ja koira astuu helposti jarruanturalle. Jos välikämmen on erittäin suora, myös ranne on suora eikä siinä ole elastisuutta. Suora ranne soveltuu paremmin painon kantamiseen kuin nostamiseen ja nähdään yleisemmin voimatyyppisillä roduilla. Erittäin löysillä ranteilla lihasten täytyy tehdä aktiivista työtä estääkseen jalan yliastumisen. Tästä johtuen eläin on suorituskyvyltään huonompi ja väsyy nopeasti. (LIITE2)

Myös greyhoundin käpälät soveltuvat täydellisesti pikajuoksuun: suhteellisen pitkät, tiiviit, hyvin kaareutuvat varpaat sekä vahvat päkiät. Tällainen rakenne on kimmoisa ja käpälän ote maahan pitävä kovassa vauhdissa. Lisäksi tassun kapeus minimoi nopeuden vähenemisen ja pituus jakaa koiran painon suuremmalle pinta-alalle.
Vinttikoiran laukatessa tassun maahantulo alkaa jalan ojentamisella siten, että se on lähes samassa linjassa lavan kanssa. Jalalle astuttaessa ranne joustaa. Nopeudesta riippuen tassu lasketaan maahan eri tavalla. Hitaassa vauhdissa varpaat ja anturat tulevat maahan yhtä aikaa, seuraavaksi massa on hetken pelkästään varpaiden varassa ja lopuksi jalka heitetään ylös. Nopeassa vauhdissa maata koskettavat ensin varpaiden anturat ja sitten päkiä, jolloin hetkellisesti kaikki anturat koskettavat maata. Jalka laskeutuu hieman alemmas, jolloin päkiästä alkaen jalka kimpoaa ylös maasta. Tämä selittää miksi koiran tassujen tulee olla hyvin pyöristyneet, sillä vain tällaisessa tassussa yhteistyö anturoiden ja päkiän välillä on mahdollinen, koska tällöin tassu osuu maahan kevyesti ja elastisesti kimmotakseen heti sen jälkeen ylös. Oikeanlainen etujalan liike on lähtökohta takajalan toiminnalle. Se vaikuttaa siihen kuinka nopeasti ja harmonisesti liike otetaan takajaloilla vastaan ja jatketaan eteenpäin. Mitä tehottomampi etujalkojen liike on, sitä hitaampi on myös liikkeen kokonaisuus.

Niin kuin moni muukin rotu, myös greyhound on jakautunut kahteen linjaan, jotka eroavat hieman toisistaan rakenteellisesti. Linja A on yleensä hieman matalampi, suorempi kulmauksiltaan ja hieman etuasentoisempi lavoiltaan. Rintakehä on syvä, muttei korostunut. Linja B on neliömäisempi ja takaraajat ovat hyvin kulmautuneet. Rintakehä on usein erittäin syvä. Linjat juoksevat useimmiten hieman erilaisissa olosuhteissa, mikä selittää tyyppien rakenne-erot. Linja A soveltuu paremmin nykyisiin rataolosuhteisiin, joissa juokseminen maksimivauhdilla on suhteellisen turvallista radan pohjan ollessa koko ajan samanlainen ja vauhdin tasaisen kova. Suorat takakulmaukset mahdollistavat nopeamman ja terävämmän ponnistuksen ja etuasentoisempi lapa antaa enemmän tilaa keuhkoille ja sydämelle kun ei niin korostunut rintakehä tuo lisää liikkumavapautta koiran etuosalle. Linja B taas soveltuu rakenteensa puolesta paremmin maastoon, jossa on kyettävä tehokkaampaan mutkitteluun kovassa vauhdissa.

Ylijalostetuilla vinttikoirilla, joiden koko ja substanssin määrä eivät ole tasapainossa, esiintyy monenlaisia riskitekijöitä kuten luunmurtumia, liian suorista kulmauksista johtuvaa lihasjäykkyyttä sekä liian kapean rintakehän ja siitä johtuvan tilanpuutteen vuoksi sydämen ja keuhkojen heikko kapasiteetti.