Jahas, meidät ikäänkuin haastettiin paljastamaan elukoitten kummallisuuksia, tässäpä ne 6 vaadittua ja ekana mieleen tullutta outoa piirrettä Sellasta:
1. Peruuttaminen on ainoa (kerjäys)temppu jonka hippiäinen on tähän mennessä oppinut. Ei edelleenkään ole temppunsa suhteen lannistunut, vaikka kukaan ei koskaan ymmärrä tämän olevan Sellan tähtinumero ja siten namitkin jäävät yleensä saamatta.
2. Haukkuminen. Ei greyhoundin kuuluisi haukkua.
3. Ei osaa arvioida kuntoaan. Pysähtyy lenkillä vasta kun aivot kieltäytyvät toimittamasta infoa jaloille.
4. Kiusaa häpeilemättä pienempiään siihen asti että se kiusattu osapuoli sanoo murrr. Tämän jälkeen mennään pitkin seiniä ja mulkoillaan epäluuloisena turvallisen välimatkan päästä räksytyksen säestyksellä...
5. Esittää koko ajan tyhmempää kuin mitä todellisuudessa onkaan. Toisin kuin peruuttamis-temppu, tämä tuottaa tulostakin.
6. Edelleenkään Sellan kuullen ei saa laulaa.
Sella. Pieni hirviökoira. Tuhoaa suunnilleen kaiken mihin hampaat pystyvät ja senkin mihin ne eivät pysty. On omaksunut kaikki Paukun hilpeät tavat ilmeisesti telepatiaan turvautuen, koska asianomaiset yksilöt eivät koskaan ehtineet tavata toisiaan eikä niillä ole edes yhteisiä sukulaisia joita näistä piirteistä voisi syyttää. Allekirjoittaneen mielestä tämä ilmiö on todella aavemainen ja olen melko varma että eräs pieni kummituseläin on jäänyt sittenkin hengaamaan tänne vielä joksikin aikaa opettaakseen pennulle kaikki temput joilla Tristanin voi ajaa puolihulluksi. Nyt uusimpana villityksenä on Tristanin kintereen pureminen, ja vielä vasemman jalan jota Paukkukin aina tapasi jyrsiä ihan vaan kiusaa tehdäkseen. Lisäksi Sellalla on samanlaiset hullukorvat kuin Paukulla (kuvamateriaalia luvassa lähiaikoina!), se venyttelee suunnilleen samoissa tilanteissa kuin Paukku (eihän se ole urheilukoira eikä mikään jos ei venytellä muisteta), se hyppää vasten ja laittaa sitten tassut olkapäille pussatakseen tulijaa, ja se kömpii viereen yöllä huomaamatta vallatakseen aamuun mennessä n. 3/4 sängyn pinta-alasta (huom. pennun koko, ja silti se levittäytyy niin tehokkaasti) ilman että sinulla on pienintäkään mahdollisuutta vastustaa väistämätöntä. Näitä Sellan ja Paukun pieniä samankaltaisuuksia on vaikka kuinka paljon, tässä nyt vain pari mainitakseni.
Pääsääntöisesti Sella kuitenkin on onneksi mielettömän suloinen tapaus. Tuhoamisviettikin on vähitellen laantumaan päin (jos kenkiä ei lasketa mukaan. Ja pöydänkulmia. Ja kaikkea muuta mihin hampaat pystyvät...) ja joskus voin jopa kuvitella että tuosta ehkä saattaa kasvaa fiksu ja rauhallinen greyhound. Sellaista tässä taloudessa ei vielä ole ollutkaan.
Laulaminen. Sella ei sentään laula, mutta se herää sikeimmästäkin unesta jos joku erehtyy hoilottamaan mitään laulun tapaista. Neidin ehdoton suosikki on se pullamainos joka on nyt joulun alla pyörinyt telkkarissa. Mutta kuten sanottu, millä tahansa laulamiseen viittaavalla voi napata neidin jakamattoman huomion missä tahansa tilanteessa. Niin no onhan tuon virallinen nimikin pelkkää laulua, ehkä se omalta osaltaan selittää tilanteen. Ja kutsumanimi Sella tuli myös laulusta. Koko matkan Tukholmaan ja takaisin pennunhakureissulla päässäni soi taukoamatta Zen Cafén "Sella". Se pyöri päässäni vielä viikonkin jälkeen eikä loppua ollut tiedossa. Samaan aikaan mietin myös kuumeisesti pennulle nimeä, sitä kuitenkaan keksimättä (kakara alkoi jo sisäistää nimekseen "Pentu"). Olihan niitä nimiehdotuksia, mutta kun mikään ei oikein näyttänyt/kuulostanut tältä penikalta. Olisi ilmeisesti pitänyt tajuta hieman nopeammin että pennusta tulisi lopulta Sella, olihan se ainoana varteenotettavana nimimehdotuksena huutanut päässäni jo jonkin aikaa...