Sere tuli meille monen omistajan ja eläinkodin jälkeen keväällä -95 ollessaan n. 5-vuotias. Alkuun hieman arvelutti mahtaako poju sopeutua vielä niinkin monen paikan jälkeen, mutta epäily oli täysin turhaa. Päinvastoin jouduimme miettimällä miettimään, mikä koirassa oli vikana aiempien omistajien mielestä, kun se aina päätyi kiertoon.
Ensimmäinen muistikuvani Serestä on lähinnä se WAU kun koira loikkasi ulos autosta ja teki hyvin näytösluontoiset ravailukierrokset paikallaolijoiden ympäri ja tuli sitten tutummilta kyselemään josko joku voisi keksiä jotain toimintaa. Tällä kyseisellä reissullahan meidän oli vain tarkoitus käydä katsomassa millainen koira meille mahdollisesti on muuttamassa mutta parin tunnin päästä lähtiessämme mukana oli myös Sere.
Viimeisen 9 vuoden ajalta on niin paljon tarinaa Serestä, että voisin koota niistä ison kirjan. Tätä kirjoittaessa Sere on ehtinyt jo 14 vuoden kunnioitettavaan pappa-ikään, mutta aina se vaan onnistuu yllättämään tavalla tai toisella.