Tätä hevosta en olisi koskaan halunnut myydä, mutta minulle ei juurikaan jätetty muita vaihtoehtoja ja pojasta piti luopua. Muutama kuukausi tämän jälkeen tavoitin hevosen ostaneen naisen ja kävin Tanea katsomassa uudessa paikassaan pienellä ratsastustallilla. Paikka oli muistaakseni nimeltään Säimen ja se sijaitsee melko lähellä Joensuuta.
Uusi omistaja tuntui Tanesta kovasti tykkäävän ja oli jo onnistunut ruunaa ratsuna viemään melkoisesti eteenpäin. Mikään muu minua ei häirinnyt kuin se, että hevosen nimi oli hyvää vauhtia muuttumassa Vivaldiksi (noh, kutsumanimi sentään oli vielä silloin Tane, tai Taneli) ja että kaikille uskoteltiin kyseessä olevan puoliveri-arabi-risteytys eikä suinkaan lämminveriravuri. Noh, mitäpä minä siihen puuttumaan kun muutoin kaikki vaikutti olevan hyvin ja omistaja tuntui todella mukavalta ja ystävälliseltä.
Tämän jälkeen ehti kulua melkoisesti aikaa kunnes sitten soitin kysyäkseni ruunan kuulumisia. Olin melkoisen yllättynyt kun langan toisessa päässä oli varsin nihkeä sävy koko lyhyen puhelun ajan. Sen verran sain sentään irti, että sillä hetkellä Tane oli vuokralla Oulun seudulla ja kisasi jonkin verran esteillä. Puhelu loppui muistaakseni hyvin pian sen jälkeen, kun uusi omistaja totesi ettei hänellä ole tapana kertoa asiakkaittensa nimiä tai muuta tietoa etteivät pikkutytöt ala juosta vuokrattujen hevosten perässä ja häiritse näin asiakasta. Jep, ja minähän olin tuolloin sellainen parikymppinen pikkutyttö joka ei vielä osannut ajatella tekojaan...
Tämän jälkeen en enää viitsinyt kyseiselle henkilölle soittaa ja meni muutama vuosi ennenkuin päätin ottaa yhteyttä. Tane kun oli minulle valtavan tärkeä tapaus, olinhan minä sen kasvua ja kehittymistä seurannut koko sen elämän ajan aina sinne 8 vuoden ikään asti kunnes se myytiin. Onnistuin siis nappaamaan itseäni niskasta kiinni ja lähetin jostain ties mistä kaivelemaani osoitteeseen kirjeen, jossa kyselin näitä yleisiä kuulumisia ja onko Tanea enää edes olemassa. Se kun loukkasi etusensa vähän ennen myyntiä ja koiven tila minua aina huoletti, että mahtaako se käyttöä kestää. Tähän kirjeeseen en ole koskaan saanut minkäänlaista vastausta, eikä minulla taida enää olla sisua soittaakaan.
Tanen kohtalo kuitenkin kaivertaa koko ajan ja toivoisin tämän avulla saavani edes jotain pientä informaatiota kyseisestä herrasta. Kun edes tietäisi elääkö se. En kyllä uskalla toivoakaan että hevonen vielä löytyisi, saati että näkisin sen vielä joskus, mutta suurkiitos jo etukäteen jos osaat minulle (ja Tanen suurelle fanilaumalle Kajaanissa...) jotain kertoa. Kuvia Tanesta on enemmän Galleriassa, sähköpostiosoitteeni löytyy etusivulta.
